MIKKO TURUNEN<URL> nyt.fi/a1305959112832

Perinteisesti on ajateltu, että suomalaista miestä ei oma ulkonäkö paljoakaan kiinnosta.

Toki sukujuhliin puetaan päälle puhdas paita ja pikkutakki, mutta muuten farkut, ruutupaidat ja tennarit kulutetaan loppuun asti ennen kuin lähdetään etsimään uusia.

Tosimies ei vaatteilla koreile. Eikä oikein millään muullakaan.

 

Sosiaalisen median myötä tämä asia on kuitenkin murroksessa.

Vaikka Suomessa eivät miesten muotilehdet ole menestyneet, esittelevät nuoret miehet nykyisin itseään ja omaa tyyliään rohkeasti netissä. Erityisesti Instagramissa miehet kuvaavat itseään ja tyyliään tykkäyksien toivossa.

Pelkästään hashtagilla finnishboy kuvanjakopalvelusta löytyy jo yli 2 miljoonaa selfietä suomalaisista nuorista miehistä.

 

Miesten uusi innostus omaan ulkonäköönsä ja tyyliinsä näkyy myös maailmalla. Miesten muoti elää kukoistuskauttaan: miesten luksusmuodin myynnit kasvavat, perinteiset naisille suunnatut merkit kuten Michael Kors julkaisevat miesten mallistoja.

Pariisin, Milanon ja Lontoon miesten muotiviikkojen seuraan liittyy tänä vuonna New York, joka järjestää oman miestenmuotiviikkonsa heinäkuussa.

 

On hienoa, että miehet ovat alkaneet yhä rohkeammin tuoda ulkonäkönsä kautta esiin itseään ja kiinnostuksen kohteitaan.

Tyylikokeilujen kautta kuva miehenä olemisesta monipuolistuu ja avautuu.

Se, että miehenä ja näin myös ihmisenä olemisen malleja tulee lisää, tekee yhteiskunnasta paremman ja suvaitsevamman kaikille.

 

Miesten kiinnostus omaan tyyliinsä on näkynyt muutenkin kuin valokuvina. Viime aikoina miehiä on sosiaalisessa mediassa alettu heidän ulkonäkönsä ja tyylinsä vuoksi karsinoimaan oikein urakalla.

 

Jos parrakkaana miehenä vetää yllensä flanellisen ruutupaidan, on metsuriseksuaali eli seksikäs, omat kalusteensa rakenteleva ulkoilmamies.

Jos parrakkaana erehtyy ostamaan kilpikonna-kuvioiset silmälasit tai vetämään jalkaansa Conversen tennarit, on kaalisipsejä mutusteleva hipsteri.

Eikä pian voi käyttää edes verryttelyhousuja Alepa-reissulla ilman, että tulee leimatuksi erottautuvaa keskinkertaisuutta tavoittelevaksi nu lad -jätkäksi.

Hipsterinä oleminen taas assosioituu keskusteluissa nimenomaan tietynlaisiin miehiin, vaikka Flow-festivaaleilla ja Kallion kahviloissa heiluu samassa määrin niin naisia kuin miehiäkin.

Siitä huolimatta, että luonnollisuus ja sporttisuus ovat megatrendejä myös naisten keskuudessa, ei medioissa ole kirjoitettu metsurinaisista, äitykkävartaloista tai nu gal -trendistä.

 

Se, että miesten tyylikokeilujen ympärille kehitetään kilpaa nokkelia nimikkeitä on rumaa osoittelua, joka näyttää, että miehenä olemisen rajat ovat edelleen tiukat.

Kulttuurissamme naisilla on suurempi tila vaatteiden ja tyylittelyn kautta tuoda itseään ja identiteettiään esille ilman, että heidät leimattaisiin epänaisellisiksi tai poikkeaviksi.

Yhä edelleen miesten ehostautuminen ja tyylikokeilut leimataan huvittavaksi ja turhamaiseksi käytökseksi, johon miesten ei pitäisi tuhlata aikaansa.

Nu lad, metsuriseksuaali ja hipsteri eivät itsessään ole kielteisiä termejä, mutta niistä on tullut rajoittavia pilkkanimiä.

Siispä:

Partani kertoo siitä, että en pidä parran ajamisesta. Ei siitä, että osaisin nikkaroida, joisin erikoiskahveja tai että omistaisin Pelago-pyörän.

Parta on vain parta, ja jos haluan joskus sitä Instagramiin kuvata, toivon, ettei minua sen takia leimata.

Kirjoittaja on HS:n toimittaja.